Ollaan tämä ja eilinen päivä oltu lasten kanssa keskenään, kun Antti on ollut työreissussa. Tänään käytiin kaupassa ja sattui kyllä aika inhottava juttu. Touko istui kärryssä, ja kun selkäni käänsin, niin tytöt ilmeisesti roikkui kärryssä silleen että ne pääsi kaatumaan. Toukoa en kerennyt ottaa ilmasta kiinni, niin raukka tippu pää edellä lattiaan. Onneksi ei tullut kun pieni mustelta otsaan ja kamala huuto. Paksu pipo varmaan pelasti isommalta kuhmulta. Tuli kyllä sellanen olo, että en lähe enää lasten kanssa minnekkään, kun sais olla silmät selässäkin.

Muuten mennyt lasten kanssa mukavasti, ollaan ulkoiltu paljon ja tänään leivottiin pipareita. Mulla on autotallissa uus projekti, kun Antti toi mulle vanhan senkin. Siitä pitäisi alkaa poistamaan vanha kirsikan värinen lakka ja sitten maalata päälle. Tykkäisin tuunailla enemmänkin, kun vaan olis enemmän aikaa. Harmittaa kun just kerkesin ostaa ikealta vastaavan säilytyskaapin tuohon eteisen seinälle, mut eiköhän sekin jostain paikkansa löydä.

Hola! jälleen takaisin arkeen ja kylmään suomeen. Lähin tänään ihan ajatuksissa salille polvipituisissa housuissa. Pihalla meinasin liukastua jäähän ja sitten sai raaputtaa kuurat auton tuulilasista. Se on vaan uskottava että talvi tulee. Oli palattava vaihtamaan vähän lämpösempää päälle.

Loma espanjassa oli ihana ja omalla tavallaan hyvinkin rentoutava, vaikka Touko olikin mukana. Lennot meni hyvin ja koko loma muutenkin. Yksi ikävä asia sattui, kun touko nousi talolla lasipöytää vasten ja löi otsansa pöydän reunaan. Siihen nousi iso kuhmu, joka kuitenkin laski jo parin tunnin sisään. Talo, jossa asuttiin oli ihana. Neljä kerroksinen huvila, jossa oli uima-allas ym. kohallaan.

Perjantaina ja lauantaina aurinko oli pilvessä, niin lähettiin käymään Malagassa. Sieltä tarttui itelle vähän vaatetta ja Toukolle yöpuku. Kuvassa Touko perusasennossa, jalat kohti taivasta.

Tässä osa meijän reissuporukkaa, tosi virkeänä kaikki, kolmen aikaan yöllä ootetaan taksia lentokentälle ;)

Oli ihana nähä tytöt taas kotona, kerkes tulla jo tosi kova ikävä. Tytöt oli ollut Antin kanssa melkein koko viikon mummolassa Joensuussa mummon ja tätien hemmoteltavana. Ilona kysyi ensimmäisenä että missä tuliaiset ja minulle iso punainen mekko. Onneksi sellainen löytyi matkalaukusta ja vähän muutakin. Kuvan laatu tosi huono, kun puhelimella otettu.

Tiistai aamuna maa oli valkoinen, niin Ilonan ensimmäiset sanat oli että " Nyt äiti meijän pitää mennä ottamaan tyttöjen toppahaalarit isin metsokaapista (samassa kaapissa on Antin metästyskamppeet)." Eihän se auttanut kun aamupalan jälkeen mennä hakemaan haalarit ja pukea niskaan. Kohta oli terassilla vieri vieressä pieniä lumipallosia. Ihanaa kateltavaa lasten riemu.

Kuuntelen tässä kirjotellessa samalla joululauluja ekaa kertaa tälle syksylle. Ihanaa että joulu taas tulee ja saa tunnelmoija kynttilän valossa ja kuunnella joululauluja. Meille tulee tänä vuonna hieman erilainen joulu, kun aijotaan olla oman perheen kesken omassa kodissa ekaa kertaa. Kivaa saaha järkätä ihan oma joulu lasten kanssa.

Väsymys.. voihan väsymys. On saanut kyllä nyt minut niin valtaansa. Joka ilta kun lapset nukkuu, oon mennyt samaan aikaan itekkin nukkumaan. Kaikki ylimääränen virta on ollut hukassa muutaman viikon. Viikon päästä koittava loma tule niin tarpeeseen, ei vois parempaan saumaan enää tulla.

Tänään Antti heräs aamulla muksujen kanssa ja nukuin puol yhteentoista ja lasten kanssa vielä kahen tunnin päikkärit, silti tai siitä johtuen nyt silmät painaa vaan kiinni. Olis ihana nukkua talven yli ja herätä ku on kevät. Arki pyörinyt tässä kotona samaan malliin, ulkoiltu ollaan paljon aina silloin kun sade hetkeksi hellittänyt.