Luukas Jeremia sai nimen sunnuntaina. Meillä oli mukava juhla ystävien ja isovanhempien seurassa. Luukas ei hätkähtänyt hälinää ympärillään, vaan veteli sikeitä kokopäivän sylistä syliin kiertäen. 

Ensimmäinen nimi meillä oli ollut jo pitkään valittuna, mutta Jeremia nimi tuli aika lailla viimesinä päivinä päätetyksi. Kumpaakaan nimeä ei minun eikä Antin suvusta aikaisemmin löydy.

Perhekuvaa, tää ehkä onnistunein otos, ei todellakaan mikään helppo juttu. 

Alla kaverukset Touko ja Eedla muksujen herkkupöyän äärellä. Aika suloisia.

Ollaan oltu paljon kotona ja opeteltu uutta arkea vauvan kanssa. Poltettu kynttilöitä ja katottu olympialaisia. Lapset tykkää nuoskalumesta ja on pihalla tuntikausia jokapäivä. Mukavasti on arki alkanut pyörimään lukuunottamatta pikkumiehen yökukkumista.

Toukon pupuleikkejä ja...

..tyttöjen prinsessaleikkejä

Juniori vajaa kolme viikkoa <3

Ylpeä isoveli esittelee pikkuveljelle tukkirekkaa. Touko on ottanut vauvan tosi hyvin vastaan. Haluaa vauvaa sykkyyn ja näyttää vauvalle omia lelujaan. Toukoa ei saa sanoa enää vauvaksi, kun heti ite huomauttaa, että on jo iso ja osaa ite. Minä ite on nykyään kova sana, kaikki pitää saaha tehä ite. Touko ei osaa sanoa vielä Ilonaa, niin Noomi ja Ilona on Toukolle Noomi ja Noomi. 

Noomi ja Ilona lähti tänään Noomin kummeille yökylään, niin ollaan vietetty rauhallista lauantaita poikien kanssa kotosalla. Nukuttiin kaikki kahen tunnin päikkäritkin, ihan parasta.

Pikkupoika on pysynyt edelleen hyvin leppoisena kaverina. Välillä pitää ottaa nukkuvanakin syliin ja nuuskutella, kun tämä vaihe karkaa liian nopeasti käsistä. Vielä saa pukea 50 senttisiä vaatteita hetken aikaa ja nauttia vastasyntyneen ainutlaatuisesta ajasta.