Kevättä on jo ilmassa ja aurinko on paistanut parina päivänä. Ikkunat huutaa pesijää, onneksi Saara tuli meille pariksi päiväksi apuun. Saatiin tehtyä hommia hiukan eteenpäin. Tuntuu et siivottavaa olisi ihan loputtomasti. Lasten kanssa se meinaa monesti jäädä suunnittelu asteelle. 

Tytöille ostettiin sukset prismasta -50%, ihanan innokkaita hiihtäjiä. Joka päivä pitäis päästä hiihtämään. Ilona varsinkin tajus homman heti. 

Leivottiin tyttöjen kanssa Kalastajan vaimo blogista napatulla ohjeella "knekkistä", oli hyvää, suosittelen!

Viikonloppuna akka porukalla mökille lomalle, siistiä lähteä.  Nyt on joka paikassa norovirusta liikkeellä, en uskalla liikahtaa kotoa minnekkään, et vältyttäis siltä ennen viikonloppua. Loppuun leipomiskuvia vielä.

 Hei! Lähetkö kyytiin? Mä voin kyytsätä?

 Tiiätkö, ku mua alko nyt ujostuttaa ja sä oot aika painavakin...nyt hävettää..

Ei hätää, nyt on mun vuoro..matka jatkuu..

Hauskoja kavereita Touko ja Eedla. Ikäeroa taitaa olla 3kk, mutta aika lailla samalla tasolla mennään liikkumisen suhteen. Touko ottaa kävelyssä varman päälle, kun ei kestä epäonnistumisen tuomaa pettymystä. 

Työkuviot on nyt vaihteeksi mietintä tauolla, kun uuen työpaikkani työvuorot passais todella huonosti meille. Jos ei nyt parempaa vaihtoehtoa tule vastaan, niin olen syksyyn asti kotona muksujen kanssa.

Joskus kiukunpuuska yllättää kesken ulkoilun. Kotimatka leikkipuistossa saattaa kestää hiukan kauemmin. Välillä sitä miettii mistä tää keskimmäinen neiti on perinyt vahvan tahdon, mut eipä tarvii peiliä kauemmas mennä ehtimään. Noomin kanssa ei auta keskustelu silloin, kun neiti päättää laittaa ranttaliksi. 

Äskettäin tuli täyteen kotiäitinä oloa neljä vuotta. Tänään sain ihan mielenkiintoisen työtarjouksen. Nyt sitä miettii vaihtoehtoja ja yrittää löytää ratkaisun, joka olis mahollisimman hyvä kaikille. Yllätävän hankalaa...

Vietettiin Riikan kanssa eilen vapaapäivää kaupungilla. Oli mukava ja niin rentouttava päivä. Kävin kampaajalla, shoppailemassa ja illalla vielä salilla. Päivä meni nopeasti hyvässä seurassa :)

Nyt oli Ilonan synttäreiden vuoro, ilta meni mukavasti pikku prinsessojen ja vähän isompienki kanssa.

Toukon 1 vee kuvaus vol. 1 , luulen et joku päivä kokeillaan vielä uuestaan päivänvalolla, jäi häirihtemään varjot sen verran. Muutama kiva kuva saatiin kuitenkin otettua. 

Yritettiin ottaa muksuista yhteiskuvaa, aina joku väänti naamansa kaameeseen tekohymyyn, kuten Noomi tässä kuvassa. 

Oon saanut ommeltua Ilonan huoneeseen verhot, eli se huone alkaa olla aikalailla valmis, laitan kuvaa myöhemmin. Toteutus on suurimmaksi osaksi Ilonan toiveiden mukaan, pinkkiä ja pinkkiä.

Huomenna lähetään Antin kanssa pikalomalle kahestaan, tarkotuksena olisi hiihtää, rentoutua ja syödä hyvin. Maanantaina alkaa jo sitten taas arki, kun Antti palaa taas töihin. Joo ja itellähän jatkuu loma, ainainen sellainen :)

Sinä Elämä,annoit minulle tämän tehtävän.

Enkä minä rohjennut siitä kieltäytyä.

Hiukset ovat vielä kosteat,

käsi haroo tyhjää.

Minun tehtävänäni on tarttua tähän käteen

ja taluttaa koko alkumatka.

Pieneksi tunnen itseni,

vielä pienemmäksi,

kuin tämä vastasyntynyt. E-L-K

"" Pikkuinen lapsi näkee sen,

mitä ei näe aikuinen.

Silmiä lapsen ei mikään peitä.

Lapsi on nähnyt enkeleitä

suuressa Jumalan talossa

puhtaassa, kirkkaassa valossa.

Pikkuinen lapsi tietää sen,

mitä ei tiedä aikuinen:

taivas on aivan lähellä maata.

Sitä ei mikään estää saata.

Ilo on tullut maailmaan.

Lapsi sen kertoo katseellaan."" A-M-K

Touko Aukusti täytti 1-vee, takana paljon iloa ja naurua, mutta myös rankkoja aikoja korvakierteineen ja sairasteluineen. Toivotaan että seuraava vuosi menisi helpommin ukon kanssa. Rakas ukko kaikille!!

Joulun aika meni meillä muuten ihan mukavasti, jos ei ota laskuun neljää oksennustautia, yhtä angiinaa, yhtä silmätulehdusta ja yhtä korvatulehdusta. Eli toisin sanoen juostiin lääkärissä yhteensä 5 kertaa, apteekissa saman verran ja pestiin pyykkiä ainakin 10 koneellista. Tais olla osalla ruokahalutkin joulupöydässä hukassa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli joulunvietosta. Oli erittäin hyvä ratkaisu olla joulu ihan rauhassa omalla porukalla. Mummolareissu jäi yhen yön reissuksi joensuussa, mutta uusvuos ollaan päätetty ottaa terveenä vastaan (koputtaa puuta). Sain lahjaksi toivomani salikassin ja kahvakuulan, hui, laittaa paineita käyttää niitä, kun ääneen sanoo :) Toivon että jonkinlainen kuntoilu innostus säilyisi myös ensi vuoden, se on itelle niin tärkeä henkireikä ja tuuletuskeino arjesta. Lisätoiveena seuraavalle vuodelle ennenkaikkea terveyttä, pitkiä hermoja arkeen ja onnellista peruseloa. Kouluunkin haluaisin kovasti päästä. Paljon on näköjään taas toiveita uuteen vuoteen, mutta kaikki otetaan vastaan, mitä annetaan. 

Hähää, mäpäs olen sohvalla...

Täällä voi nukkua...

 Köllötellä...

Vääntäytyä istumaan...

Ja muksahtaa alas... onneksi äiti oli lähellä pehmentämässä alastuloa, mutta harmittaahan se silti, kun olin kuitenkin ihan kingi tuolla sohvalla.

Taas on lunta, pakkanenkaan ei haittaa tyttöjä, kun pihalle pitää päästä jokapäivä vähintään kerran. Yleensä tytöt lähtee "hommiin", eli lunta työntelemään lapioilla. Mikäs siinä köllötellessä goutsin kanssa sisällä lämpimässä, kun tytöt hoitaa lumityöt.

"Oli kerran ystävykset kille ja kalle,
neljän vuoden vanhat taikka hiukan vielä alle,
yhdessä he pihamaalla leikkiä löivät ja suuren suurta rinkeliä söivät.."