"Pikkuinen lapsi näkee sen,

mitä ei näe aikuinen.

Silmiä lapsen ei mikään peitä.

Lapsi on nähnyt enkeleitä

suuressa Jumalan talossa

puhtaassa, kirkkaassa valossa.

Pikkuinen lapsi tietää sen, 

mitä ei tiedä aikuinen:

taivas on aivan lähellä maata.

Sitä ei mikään estää saata.

Ilo on tullut maailmaan.

Lapsi sen kertoo katseellaan. " A-M-K

Tuo runon olen kirjoittanut aikasemminkin tänne blogiin, mutta se on edelleen yhtä ihana. 

 Meidän rakas poika syntyi meille tiistaina klo 12.33 (3530g/49cm).  Eilinen ja tämä päivä ollaan oltu kotona ja kaikki on mennyt hyvin. Pikku-ukkelia joutuu herättää syömään ja muutenkin kovin rauhallinen kaveri vaikuttais olevan. Isosiskot ja veli on ottanut pikkuveljen hyvin vastaan.Tästä se alkaa opettelu taas uudenlaiseen arkeen.

Joulunaikaa. Käytiin vanhalla Toivolan pihalla ihastelemassa joulujuttuja ja lampaita. Oli kyllä ihana paikka, vaikkakin tosi kylmä ilta sattu just sinä iltana.  

Pipareita tulossa, äitin ei tarvitse osallistua enää piparien leivontaan, muuta kuin paistamiseen ja syömiseen. Kaikki tämän joulun piparit on lasten itse tekemiä. 

Toukotonttunen ja joulutupa. Rauhallista joulun aikaa kaikille! 

Maha sen kun kasvaa (rv 36), kohta meillä on vauva!

Muksujen touhuja. Tässä muutama päivä sitten oli käynnissä säbäturnaus. Katsomossa oli kiihkeä kannustus ja kaikille taputettiin raikuvasti. 

Aika suorastaan matelee nykyään. Odottavan aika on niin pitkä. Joulujuttuja oon jo pikkuhiljaa alkanut tekemään, nyt on leivinuunissa porkkana- ja lanttulaatikot paistumassa. Onneksi ohjelmaa tuntuu riittävän ennen tammikuuta ja ennen kaikkea monta mukavaa juttua. Synttäreitä ja sunnuntaina kummipojan ristiäiset.

Huono kuva, mutta maha kasvaa nopeasti. Nyt rv 32 menossa. Tuottaa ongelmia löytää juhlavaatteita päälle.

" Kauniina nauhana vuosien päivät, 

helminä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmist´ en yhdenkään kadota sallis."

"Koskaan ei tiedä,

onko aikaa paljon vai vähän.

Yhtäkkiä huomaa,

se päättyikin tähän.

muistot kauniit voimaa antaa,

surun raskaan hiljaa kantaa."

Henni 10.11.2013 <3 Ystävä ja vanha kämppis, sanoja ei paljoa ole

Mitenkä tuo jaksatte tätä pimeyttä, sadetta ja harmautta? Alkaa tuntua, et pakkaan kohta matkalaukun ja lähen etelään, kun ei vaan jaksa tätä ultrapitkää syksyä ja lumen odotusta. Lapset viihtyy pihalla tasan puoli tuntia ja sit taas alkaa melkonen ralli sisällä. Tänään lähettiin heti aamupalan jälkeen leikkipuistoon, niin tämä päivä meni paremmin. Mistä vaan repiä sitä energiaa pukea kolmea lötköä makaronia kodinhoitohuoneen lattialla ison mahan kanssa. Sitten kuunnella uhmaikäsen kolmevuotiaan kiukkukohtauksia keskellä kylää ja saldona kaikesta kuraset rattaat eteisessä,  märkiä vaatteita siellä täällä ja nälkäsiä räkänokkia, joille ruoka pitää olla sillä sekunnilla naaman edessä. Yhelle kun sattuu vielä väärän värinen muki, niin rauhallinen ruokahetki on historiaa.No, ainakin tämä vuodattaminen jo vähän helpotti. Ilta olikin sitten jo luxusta kun Antti otti lapset kaupungissa kyytiin ja pääsin salille ja ruokakauppaan yksin. 

Toukon ja Eedlan yhteinen soittotuokio. Miten Touko näyttääkin tässä jo niin isolta?

Noomi pääs äitin mukaan naisten reissuun helsinkiin viikonloppuna. Yksin oli reippaasti kyläillyt tädin luona yökylässä, sillä aikaa kun vietin vapaata kahen ystävän kanssa. Oltiin hotellissa yötä ja käytiin shoppailee ja kirpparilla. Mukava reissu oli kaikin puolin.

Äitin ihana apulainen keittää jengille aamupuuroa aamulla klo 7.00. No niin, nyt alko sit myrsky ja pätkäs sähköt talosta. Meni nettiyhteys, ni jää tää valitusteksti julkasematta. 

Kohta on jo kuukausi aikaa kun mummo ja ukku ottivat lapset kolmeksi päiväksi mummolaan hoitoon ja päästivät meijät A:n kanssa kahdestaan lomalle. Sisko tuli hoitamaan muksuja vielä viikonlopuksi meille, niin saatiin olla yhteensä viisi päivää lomalla. 

Ajeltiin ensimmäisenä Rovaniemen alapuolelle mökkeilemään pariksi päiväksi. Nukuin paljon ja kävin juoksemassa vesisateessa. Torstaina ajeltiin Haaparannan kautta Ouluun ystävien luokse ja vielä illalla toiselle mökille Haapajärvelle. Loppuloma oltiinkin sitten ihan huippumökillä hienoissa maisemissa.

Yhtenä aamuna A kävi metsällä ja sieltä pari ensimmäistä kuvaa. Illalla käytiin yhdessä kävelee vielä metsässä, lähinnä puolukoita syömässä. 

Päätettiin lähteä lasten kanssa seuraavan kerran tuonne mökille, en tiiä vielä ollaanko silloin viisi vai kuusihenkinen perhe jo. Sunnuntai aamuna aamukahvia juodessa ja lapsia ikävöidessä puhuttiin A:n kanssa että lapset on nyt se meijän elämä. Muuta ehtii sitten myöhemmin. Ollaan kyllä tosi onnellisia kaikista kolmesta lapsesta ja myös tulevasta vauvasta. Tuntuu että asiat selkenee, kun ottaa niihin vähän etäisyyttä. Arki on nyt tuntunut mukavalta. Kiitos vielä hoitajille mukavasta lomasta.

Tälläsiä pikkupalleroita meillä oli koko kesän. Nyt pennut on saaneet uuden kodin jokainen ja meillä elämä rauhoittunut siltä osin. Tytöt lähinnä kaipaillut niitä ja kysellyt et millon ne tulee takaisin meille. Toivottavasti ei ikinä, vaikka ihania olivatkin.