Kun on oikein pieni,

voi lentää linnun untuvalla,

nukkua orvokinlehden alla,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,

voi keinua heinässä heiluvassa,

levätä kukassa tuoksuvassa,

kun on oikein pieni.

Kun on oikein pieni,

voi istua lumihiutaleille

ja liitää maailman tuulien teille,

kun on oikein pieni.

Tänään kuultiin suru-uutinen, Ilonan, Noomin ja Toukon serkku, pieni vajaa puolivuotias Eemil Oskari oli päässyt taivaaseen. Niin turhalta ja mitättömältä tuntui viedä vanhemmille muistamiseksi kukkia ja korttia. Kunpa olisi pystynyt edes sadasosan vanhempien tuskasta ottamaan itselleen. Tuntuu turhauttavalta että ei pysty tekemään mitään. Lohdutuksena on ajatus siitä, että Eemilillä on nyt kaikki hyvin.

Ilona kysyi "äiti mitä sinä itket" vastasin että Eemil on mennyt taivaaseen. Ilona jatkoi "Onko siellä kylmä" vastasin että ei. Ilona jatkoi "Miten se sinne meni? " sanoin että enkelit hakivat. Ilona lähti kiireellä kertomaan Noomille. Olohuoneesta kuului selitys " Noomi, Eemil on menny taivaaseen, siellä on vaan ihan lämmin ja Eemil meni sinne ilmapallolla" <3